KK-vintagehaasteessa on tällä
kertaa aiheena Aika. Ajasta on paljon mielikuvia, on ajan hammas ja jokin voi
olla ajan hampaan kuluttamaa; kellot näyttävät aikaa ja pysähtyneet
kellot mennyttä aikaa; jokin voi olla ajan väärti, aika voi olla ystävä
tai vihollinen sen mukaan mitä suunnitelmia on, ja luonnonlakien mukaan
aika on eteenpäin suuntautunut jatkumo ja palaaminen menneisyyten ei ole
mahdollista.
Itse innostuin miettimään sitä ajan kulumista ja 'ajan hammasta', joka kaiken kuluttaa.
Merirosvoaarre on maannut mullan ja maan alla vuosisatoja, luut ja kallo ovat sitä vartioineet.
Kaikki on hieman rähjäistä ja kulunutta, maatunuttakin - vain ei se korukivien ja timanttien loisto. Ne hehkuvat likaisessa maassa.
Niinkuin laulussa 'kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan'... mutta timantit ovat näemmä ikuisia.